Vauhdin hurmaa

Eilen oli sadepäivä, joten ei tehty mitään. Tänään sen sijaan…!

Takapihan puoli.

Humpsista vain, ja siihen pötkähti talo. Okei, ehkä vähän epäreilua sanoa näin, onhan siellä kuitenkin ollut pystytysporukka aamuvarhaisesta asti toimeliaana. Olen silti ihmeissäni, että miten on mahdollista pystyttää taloa tähän tahtiin? Mies kävi paikalla pitkin päivää aina kun suinkin pystyi, ja raportit olivat sen suuntaisia, että tekijät ovat paitsi tehokkaita, myös asiantuntevia.

Pääsisäänkäynti.

Räps-räps-räps, kamera käy kun ollaan koko ajan NIIN fiiliksissä tästä. Illalla kun käytiin koko perheen voimin vielä ihmettelemässä, niin eihän sieltä meinannut haluta lähteä pois ollenkaan. Ehkä tilanne muuttuu vielä kun ollaan suurimman oman työn osuuden äärellä – kun pakkeloidaan väliseiniä tai maalataan sitä, tätä ja tuota. Nyt kuitenkin teki mieli ryhtyä heti levittämään pohjustetta ulkoseiniin, ettei aurinko ja sade vain pääsisi vahingoittamaan meidän arvokasta omaisuuttamme! No, ei ryhdytty siihenkään koska yläkerta puuttuu vielä ja pöly tarttuisi heti uuteen pintaan.

Terassipääty.

Nyt odotellaan kattoristikoita saapuviksi, nimittäin jos vauhti on tätä luokkaa niin niitä tarvitaan aika pian. Jos tavaraa joutuu odottelemaan, niin siinähän se vauhti hidastuu. Sadepäivänä voimme odotella, no problem!

Sisäpuoli.

Oi miten hienoa olikaan kävellä talon sisällä, missä tuoksui tuore puu ja pystyi hahmottamaan huoneiden paikkoja jo vähän paremmin (ikkuna-aukkojen ansiosta). En aivan ehtinyt tarkistaa hirsiin valmiiksi porattujen sähköreikien paikkoja, mutta ehtiihän tuon vielä.

Tähän loppuun miehen kuvat kiipeilyreissulta myöhemmin samana iltana. Kyllä sää hellii meitä nyt.

Advertisement

Pitkän hiljaisuuden jälkeen

Tässä on ensimmäinen kuorma! Sen piti tulla vasta huomenna, mutta saimme tänään tiedon, että se tuleekin jo tänään. Olen ollut ihan täpinöissäni koko illan ja iltapuuron keittämisestäkään ei tullut yhtään mitään – meinasi mennä ns. puurot ja vellit sekaisin ihan kirjaimellisesti. Lapsetkaan eivät sitten päässeet normiaikaan nukkumaan, kun äiti vain halusi seurata tätä touhua tontilla.

Tuollaisen yhdistelmäperävaunun peruuttaminen tontille ei ollut mikään helppo homma, aina meinasi olla oja liian lähellä. Loppujen lopuksi pihan perälle peruutettiinkin vain auton alkupää, ja ehkä minullekin vielä myöhemmin selviää loppukuorman kohtalo. Appiukko oli mukana auttamassa, jotta saatiin hirsipakettien alle puut suurinpiirtein oikeisiin kohtiin.

Tässä oli nyt vasta tosiaan kuvienkin ensimmäinen satsi – sitten piti itse lähteä lasten kanssa hammaspesuille. Saan mieheltä varmaan lisää kuvamateriaalia huomenna, joten laitan sitä lisää tännekin. Ensi viikolla tulee vielä lisää tavaraa, olisikohan Ruukin kattotarvikkeet siinä kyydissä. 

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, pitää palata niihin tässä kun ehtii kunnolla paneutua asiaan.

Taustalla tapahtuu

Voi flunssakausi! Koko porukka on ollut vuoronperään lentsussa jo parin kuukauden ajan ja päiväkirja on jäänyt tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi, eli 1) perhe 2) työ 3) urakkasopimukset 4) päiväkirja, näin se vaan on. Onneksi mies on ollut hyvinkin ahkera hankkimaan tarjouksia urakoitsijoilta, nyt eletään nimittäin sitä hetkeä kun tehdään sopimukset valmiiksi. Itse rakentaminen pitäisi tapahtua sujuvasti ja sutjakkaasti jos kaikki on sovittu ja suunniteltu etukäteen (kop, kop, kop).

Meille selvisi jokin aika sitten, että on olemassa sellainenkin asia kuin perustussuunnittelu. No, ei muuta kuin puhelin käteen ja kyselemään kuka niitä alueella tekee. Onneksi melko nopeasti löytyi muutamakin hyvä insinööritoimisto. Perustussuunnittelijan lisäksi hakusessa on ollut maanrakentaja (valittu), paaluttaja, perustusten tekijä, sähköurakoitsija, LVI-urakoitsija ja kirvesmiehet. Myös budjettia on hiottu ja rahoitusta varmisteltu. Kustannusarviota tehdessä tekisi mieli luvata jo etukäteen säästöjä yhdestä jos toisestakin kohtaa, mutta lienee parasta pyrkiä realismiin. Kaikki nimittäin maksaa tonneja eikä satasia, ja pinkkien lasien läpi tehty kustannusarvio kostaantuu myöhemmässä vaiheessa lisälainana ja maksuvaikeuksina (no thanks!).

Okei, jos kaikki ei maksakaan tonneja heti, niin pienistä puroista syntyy yllättävän iso Kyrönjoki. Budjetissa pitää olla tilaa myös postilaatikolle, jäteastioille, ulkovalaistukselle yms. Tässä pian vuoden asioita mietittyäni osaan jo sanoa, että nälkä varmasti kasvaa syödessä. Vaikka tarkoitus on tehdä ajatonta ja selkeälinjaista (lue: perustasoa) voisin veikata, että ovenkahvat, liesituuletin ja hanat on kiva ”upgradeata”.

Sisustusasioita tulee väkisinkin mietittyä ja lehtiä kotiin kannettua. Tärkeintä lienee se, että samaa linjaa noudatetaan koko talossa ja fiilis on yhtenäinen. Ihastuin tähän kuvaan jonka löysin Vakre Hjem & Interiöristä.

Ei kovin perustasoa, mutta kenties sama fiilis saavutettavissa edullisemmin?

No, sivuseikat sivuun ja viimeinkin asiaan, eli päiväkirjaan. Nyt odottelemme ensimmäisiä versioita lupakuvista Kontiolta. Sen jälkeen on mahdollista aloittaa sivujuonen kirjoittaminen, eli asemapiirros, perustussuunnittelu ja paalutustarjousten pyytäminen. LVI- ja sähkösuunnitelmat tehdään myös jo pian, joten keittiösuunnitelma ja kaikkien sähköpistokkeiden paikat tulee olla selvillä (hirsiin tehdään valmiiksi reiät tehtaalla). Aika hupenee nopeammin kuin Aikahypyssä (80-luvun lapset, huomio!) ja kohta ollaan jo kesässä. Yhtään aikaa ei ole hukattavaksi, joten lupakuvat täytyy tarkistaa huolellisesti mutta nopeasti. Ilma on tiheänä jännityksestä!

 

Talotoimittaja on valittu!

Talotoimittajan valinta oli pitkä ja vaikea prosessi. Meillä on omat piirustukset, joita ensin viilattiin kohdilleen n. puoli vuotta. Samalla, kunkin version valmistuttua, lähettelin niitä eri talotoimittajille saadakseni tietää hintahaarukan, jossa liikutaan. Nimittäin! Onpa hankalaa saada selville paljonko talo tulee loppujen lopuksi maksamaan! Vaikka talon tilaisi muuttovalmiina, siihen ei sisälly tontti, maansiirtotyöt, perustukset, liittymät jne. Itse talokin vaatii vielä työtä toimituksen jälkeen. Me päädyimme tilaamaan talon vain vesikattovalmiiksi asti, jotta kaikessa muussa on enemmän valinnanvaraa. Kun näitä suunnitelmia on pyöritelty jo näinkin pitkään, ei tuntunut hyvältä valita materiaaleja katalogista.

Niin, valitsimme siis Kontion! Pyysimme tarjoukset Kontiolta, Finnlamellilta, Honkataloilta, Honkarakenteelta, Mammuttikodilta ja Kuusamolta. Sitten alkoikin kahvittelu. Pyysimme tarjoukset sähköpostitse, mutta Kontio ja Honkarakenne olivat ainoat jotka ”kunnioittivat” tätä pyyntöä. Varmasti aivan ymmärrettävistä syistä edustajat haluavat tavata ja kertoa tarjoussisällöstä tarkemmin. Kuusamo Hirsitaloilta kerran soitettiin, mutta sen jälkeen ei ole kuulunut mitään. Mammuttikoti oli aluksi aktiivisin ja tuottivat edullisen tarjouksen, mutta emme päätyneet sitä kuitenkaan valitsemaan. Loppusuoralle pääsivät siis Finnlamelli ja Kontio, ja molemmat olivat hyvin tasaväkisiä muuten kuin hinnan puolesta. Kontio pystyi antamaan paremman tarjouksen, vaikkakin se tarkoittaa myös, että talo tulee nyt männystä eikä kuusesta, ikkunat ovat Piklasta eikä Skaalaa, ja asennusryhmän kanssa on tehtävä erillinen sopimus. Finnlamellilta olisi saanut ns. tehdastakuun myös asennukselle. Tällä kertaa kuitenkin näin! Vaakakupissa painoi myös viime kesän Asuntomessuilla nähty Kontion Harunire, johon ihastuimme kovasti.

Tästä aiheesta olisi voinut kirjoittaa vaikka romaanin, mutta nyt on varmaan lähdettävä töihin 🙂