Aika mahtipontista

talo 7.7.2016_5

Mies vangitsi tämän hetken tontilla 5 päivää sitten, kun sateenkaaren päässä oli oma aarteemme! Mikä tunne, kun talo nousee yhä korkeammaksi ja korkeammaksi.

Täytyy sanoa, että tällainen 2-kerroksinen hirsitalo näytti aika massiiviselta kun sitä katseli kauempaa autosta, varsinkin kun ympärillä ei juurikaan ole puita antamassa perspektiiviä, vaan ainoastaan peltoa. Sitä tuli hetken mietittyä, että mihin tässä on oikein ryhdytty. Esimieskin useaan otteeseen muisti mainita, että ei kannata tehdä liian isoa taloa, joten terkut pomolle! 🙂 Mutta onneksi, kun astelee taloon sisälle, niin ei se niin isolta sitten vaikutakaan. Oikeastaan ahtaalta, kun tietää mihin kohtiin seinät tulevat, ja yrittää harppoa metrejä tyyliin ”ei se sänky voi mahtua tähän väliin” ja ”joo, pakko ottaa se pienempi takka, isompi tukkii koko tilan”. Toisaalta, olen myös kuullut, että tilan pystyy hahmottamaan vasta kun väliseinät ovat paikoillaan.

talo 7.7.2016_4

Tämä oli tilanne 3 päivää sitten 4.7.2016, kun kattotuolit alkoivat olla paikoillaan. Sää on ollut tällaista harmaata nyt jo pitkään, mutta kaatamalla ei ole satanut yhtään. Rankkasateet ovat piiskanneet Itä-Suomea tällä viikolla, mutta tänne eivät ole onneksi osuneet. Mies on käsitellyt hirsirungon nyt ulkopuolelta Valtti-pohjusteella, jonka tarkoitus on suojata homeelta. Hartman myi meille 5 kpl 9 litran pönikkää pohjustetta, ja tähän urakkaan käytettiin vain 2, oli ehkä hieman pielessä heidän laskelmansa, mutta onneksi sain tänään palautettua loput kauppaan. Maaliasioista voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta olen tällä hetkellä aika sekaisin siitä aiheesta. Keittomaali houkuttelisi hengittävyyden ansiosta, mutta juna ehkä meni jo, kun käsittelimme hirret Valtti-pohjusteella… Lisäksi arveluttaa säänkesto ja uusintamaalauksen tarve. Myrkkyjä ja muoveja en haluaisi, mutta tuntuu, että vain niitä on tarjolla. Tikkurilan Vinhaa suositellaan laajalti, myös Kontion puolelta, mutta muoviahan siinäkin taitaa olla. Talosta halutaan kuitenkin vaalea, joten rautavihtrillikin on poissuljettu. Jaa-a, odotan ihmettä tapahtuvaksi, että saan päätettyä tämän asian. Päätös on varmaan vain pakko tehdä, että päästään eteenpäin, meni syteen tai saveen. Ei jäädä vatuloimaan! Tai ainakin pitää päästä vatuloimaan niitä sisäseiniä – kipsilevy, vaneri vai osb-levy…lakka, vaha vai ekomaali… Maanantaina alkaa loma. Jos yrittäisin päättää 1 asian joka päivä niin eiköhän se siitä!

talo 7.7.2016_3

Mies pääsi taas kiipeilemään.

talo 7.7.2016_2

Alhaalla vasemmalla ruokailutilan ikkuna, oikealla olohuoneen. Ylhäällä vasemmalla saunan ikkuna ja kylpyhuoneen ikkuna, oikealla vain olohuoneen korkeaa tilaa. 

Vauhdin hurmaa

Eilen oli sadepäivä, joten ei tehty mitään. Tänään sen sijaan…!

talo 28.6.2016_2

Takapihan puoli.

Humpsista vain, ja siihen pötkähti talo. Okei, ehkä vähän epäreilua sanoa näin, onhan siellä kuitenkin ollut pystytysporukka aamuvarhaisesta asti toimeliaana. Olen silti ihmeissäni, että miten on mahdollista pystyttää taloa tähän tahtiin? Mies kävi paikalla pitkin päivää aina kun suinkin pystyi, ja raportit olivat sen suuntaisia, että tekijät ovat paitsi tehokkaita, myös asiantuntevia.

talo 28.6.2016_1

Pääsisäänkäynti.

Räps-räps-räps, kamera käy kun ollaan koko ajan NIIN fiiliksissä tästä. Illalla kun käytiin koko perheen voimin vielä ihmettelemässä, niin eihän sieltä meinannut haluta lähteä pois ollenkaan. Ehkä tilanne muuttuu vielä kun ollaan suurimman oman työn osuuden äärellä – kun pakkeloidaan väliseiniä tai maalataan sitä, tätä ja tuota. Nyt kuitenkin teki mieli ryhtyä heti levittämään pohjustetta ulkoseiniin, ettei aurinko ja sade vain pääsisi vahingoittamaan meidän arvokasta omaisuuttamme! No, ei ryhdytty siihenkään koska yläkerta puuttuu vielä ja pöly tarttuisi heti uuteen pintaan.

talo 28.6.2016_4

Terassipääty.

Nyt odotellaan kattoristikoita saapuviksi, nimittäin jos vauhti on tätä luokkaa niin niitä tarvitaan aika pian. Jos tavaraa joutuu odottelemaan, niin siinähän se vauhti hidastuu. Sadepäivänä voimme odotella, no problem!

talo 28.6.2016_3

Sisäpuoli.

Oi miten hienoa olikaan kävellä talon sisällä, missä tuoksui tuore puu ja pystyi hahmottamaan huoneiden paikkoja jo vähän paremmin (ikkuna-aukkojen ansiosta). En aivan ehtinyt tarkistaa hirsiin valmiiksi porattujen sähköreikien paikkoja, mutta ehtiihän tuon vielä.

Tähän loppuun miehen kuvat kiipeilyreissulta myöhemmin samana iltana. Kyllä sää hellii meitä nyt.

talo 28.6.2016_5

talo 28.6.2016_7

talo 28.6.2016_6